Suzuki-menetelmä

Tri Shinichi Suzuki kutsui itse menetelmäänsä äidinkielimenetelmäksi. Ajatuksena on, että musiikkia voi

oppia samalla tavoin kuin äidinkieltä. Ennen kuin lapsi sanoo yhtäkään sanaa, hän on kuullut puhuttua

kieltä pitkään. Kun hän sitten sanoo ensimmäisen ymmärrettävän sanan, läheiset iloitsevat siitä.

Muiden kannustaminen palkitsee lasta ja saa hänet yrittämään yhä uudestaan ja vähitellen sanasto kasvaa.

Suzukin mielestä tämä tie on oivallinen myös musiikin maailmaan: Järjestetään tilanteita, joissa lapsi

kuulee hyvää musiikkia, myös niitä kappaleita, joita on tarkoitus alkaa soittaa. Kotioloissa tämä järjestyy

helposti cd:tä kuuntelemalla. Oleilu muiden lasten soittotunneilla, ryhmätunnit ja konsertit ovat mainioita

tilanteita edistää musiikkia ja soittamista osana lapsen tavallista arkea.

Soittovalmiuksia voidaan kehittää jo ennen kuin tartutaan instrumenttiin: hahmotuskykyä, muistia,

motopianotunti_2012riikkaa, eli seikkoja joita on perinteisesti pidetty osana musiikillista erityislahjakkuutta. Instrumentin

hallinnassa edetään pienin askelin, kullekin lapselle sopivan vauhdin mukaisesti. Oppimisprosessi on

siis jaettu niin pieniin osiin, että oppilas voi aina tuntea onnistuvansa. Kun soittimen käsittely alkaa olla

sangen luontevaa, ja korvaa on kehitetty riittävän paljon, voidaan ottaa uutena elementtinä nuotinluku.

Oppiihan lapsi ensin puhumaan ja sen jälkeen lukemaan. 

Hyvinkin nuori lapsi voi aloittaa  soitto-opinnot Suzuki-menetelmällä. Ei voi kuitenkaan odottaa, että

lapsi kykenisi muistamaan läksyjään ja harjoittelemaan itsenäisesti. Sen vuoksi oppimisen alkuvaiheessa

vanhemman osuus on ratkaisevan tärkeä. Vanhempi on mukana tunneilla ja toimii kotona avustajana.

Hänellä ei tarvitse olla mitään erityisvalmiuksia ryhtyessään Suzuki-vanhemmaksi. Kaiken tarpeellisen

opettaja opettaa vanhemmalle ennen kuin lapsi tulee ensimmäiselle omalle soittotunnille.

Suzukin käsitys lahjakkuudesta poikkeaa perinteisestä länsimaisesta lahjakkuuden määrittelystä siinä,

että hänen mukaansa kaikki ihmiset ovat musiikillisesti lahjakkaita. Tietenkin eri ihmiset kehittyvät

loppujen lopuksi eri tasoille, mutta jokaisella on kyky kehittyä. Hyvän ympäristön luominen on oleellisinta

tässä prosessissa. 

Menetelmän ytimenä eivät ole kappaleet vaan miten niitä opetetaan ja millaisia taitoja niiden avulla

kehitetään. Suzuki-vihkot ovat vain valikoima, tosin huolellisesti valittu, ja  ammattitaitoinen opettaja

täydentää ohjelmistoa sopivalla katsomallaan tavalla. Soitto-oppilaan kannalta musiikki  ja itse soittaminen

on tärkeintä.  Musiikillisten ideoiden toteuttaminen helposti kunkin soittajan taitotasolla pitää musiikin

pääroolissa soittotunnillakin.